*

Heikki Kolehmainen

Ärsytyksen läpi suvaitsevaisuuteen

Sosiaalista mediaa hallitsevat yhtiöt Googlesta ja Facebookista, Instagramiin ja YouTubeen pyrkivät luomaan käyttäjilleen turvallisen ympäristön käyttää palveluaan. Kyse ei ole fyysisestä vaan arvojemme ja ideologioidemme turvasta. Meitä suojellaan, ja itsekin haluamme suojella itseämme, sellaiselta materiaalilta, joka loukkaa tärkeimpinä, usein pyhinä pitämiämme arvoja.

Kyse ei kuitenkaan ole molempia osapuolia hyödyttävästä ns. win-win -tilanteesta, vaikka niin meille usein vakuutetaan. En pidä suinkaan arvojen ja ideologioiden rikkoutumista itsetarkoituksellisesti hyvänä, mutta pidän epämiellyttävinä pidettyjen ajatusten vaimentamispyrkimyksiä aina ja kaikissa olosuhteissa pahana.

Maailma ei muutu paremmaksi sillä, että epämiellyttävä yritetään sulkea kokemuspiirimme ulkopuolelle. Ehkä vielä tärkeämpää on, että hiljentäessämme esimerkit meille vieraista ja vaikeista, mutta tässä ajassa vaikuttavista, ajatus- ja käyttäytymismalleista, turrumme hyväuskoisesti kuvittelemaan, että niitä ei enää ole tai, että niistä ei ainakaan ole tarpeen olla tietoinen.

Juuri kukaan ei onneksi nykyään pidä ns. vihapuheen, jossa joitakin ihmisiä väitetään vähempi arvoisiksi kuin toisia, sallimista hyväksyttävänä. Kyseessä on kuitenkin ajatusmalli, joka on syvästi inhimillinen, eikä se valitettavasti tule valistuksella maailmasta katoamaan. Vihan, epäluulon, pelon, turhautumisen, epätoivon ja muiden tämän alkukantaisen ajatusmallin taustalla piilevien tunteiden määrää voimme kuitenkin vähentää ja tämä työ meidän on aloitettava itsestämme.

Tunteiden, myös niiden, joista edellä mainitun kaltaiset vahingolliset ja vaaralliset ajatusmallit (usein pyytämättä!) kumpuavat, tunnistaminen, ymmärtäminen ja lopulta edes jonkinasteinen hallinta, on kuitenkin erittäin vaikea ja jatkuvaa harjoitusta vaativa tehtävä.

Vanhoissa itämaisissa filosofioissa opetetaan, ettei mieltään saa hallintaan epämiellyttäviä asioita välttelemällä, kiertämällä tai yrittämällä sulkea ne tietoisuuden ulkopuolelle, vaan niistä pitää mennä ”läpi”. Pelot, vihat, halveksunnat ym. tulee kohdata silmästä silmään reaktioitaan tutkimalla, koska valtaosa tunteiden epämiellyttävyydestä perustuu mielemme niille vähä vähältä antamaan voimaan, joka häviää, kun ne kohdattuamme pääsemme irti tunnetta voimistavasta ennakoinnistamme. Samalla tunteet menettävät suuren osan vastemielisyydestään muuttuen usein hyvinkin inhimillisiksi ja ymmärrettäviksi.

Otsikon mukaisesti päämääränä tulisikin olla kaiken inhimillisen suvaitseminen sekä itsessämme että muissa, kunhan se ei ole pahantahtoista. Pahantahtoisena en pidä juuri muuta, kuin halua rajoittaa muiden oikeutta määrittää arvonsa eli halua rajoittaa yksilön oikeutta päättää millainen ja missä on ja mihin pyrkii.

Mikäli siis haluamme maailman muuttuvan mahdollisimman monille paremmaksi paikaksi elää, meidän tulisi itse kunkin asettaa ärsyyntymiskynnyksemme vähittäinen nostaminen pyrkimystemme kärkeen ja toivottaa tervetulleiksi kaikki tilaisuudet opetella reaktioidemme hillintää ja niiden syitä itsessämme. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat